Asiantuntijuus esiin!

Sunnuntai 20.11.2016 - Niina Koponen

Kansalaisjärjestöillä on tärkeä ja entistä suurempi rooli hyvinvoinnin edistämisessä ja yhteiskunnallisen hyödyn tuottamisessa. Järjestöissä työskennellään lähellä kansalaisten arkea muun muassa kasvavaa eriarvoistumista vastaan sekä palvelujen tasa-arvoisen saannin puolesta. Järjestöissä ihmisillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja erilaisiin harrastuksiin.

Toiminnan vuorovaikutuksellisuuden ja yhteisöllisyyden kautta syntyy sosiaalista pääomaa. Lisäksi järjestötoiminta lisää yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia myös niille kansalaisille, joiden ääni tulee muutoin heikosti kuulluksi. Järjestöjen keskeinen tehtävä on muun muassa syrjäytymisvaarassa olevien ja pitkäaikaissairaiden oikeuksien ajaminen sekä tukitoimien tarjoaminen näille ryhmille. Järjestöt tukevat ihmisiä selviytymään ensisijaisesti vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön avulla, mutta myös ammattiapua tarjoamalla.

Julkinen ja yksityinen sektori sekä järjestöt voivat toimia yhteistyössä erilaisten sosiaali- ja terveysalan ongelmien ratkaisemiseksi. Järjestöjen keskinäinen sekä kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö ja uudet kumppanuudet ovat tärkeällä sijalla väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamistyössä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt kokoavat ihmisiä yhteen toimimaan sairauksien, vammaisuuden tai sosiaalisten ongelmien seurausten lievittämiseksi tai, jos mahdollista, poistamiseksi. Ihmisten osallistaminen on tärkeä osa järjestöjen työtä.

Järjestötoimijoiden asiantuntijuutta ja osaamista ei vielä hyödynnetä niin vahvasti kuin voisi. Usein järjestötyöntekijöillä, aktiiveilla ja vapaaehtoisilla on paljon myös sellaista osaamista, mitä ei kirjoista lukemalla opi – omakohtaista käytännön tietoa ja taitoa. Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki esimerkiksi ovat jotakin sellaista, mitä ei voi monistaa tai tuotteistaa. Se on henkilökohtaista ja koskettavaa, luonnollisesti.  

Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hankkeessa teemme parasta aikaa järjestökartoitusta Etelä-Savon alueella. Tavoitteenamme on koota alueen järjestötoimijat palveluineen selkeäksi kokonaisuudeksi sekä löytää ja korostaa erityisesti sitä osaamista ja asiantuntijuutta, mikä vielä piilossa ja hyödyntämättä. Asiantuntijuus esiin ja jakoon!

:) Niina 

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen tiedottaja ja hyvinvointiasiantuntija. 

Lähde: www.thl.fi

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointityö, osaaminen, asiantuntijuus, järjestöt

Vaikuttamisen aallokossa / osa 3

Torstai 27.10.2016 - Maiju Konttinen

Vaikuttamisen aallokkoissa trendinä on yhä - vielä toistaiseksi ainakin - me-hengen sijaan minä-henki ja yksilöllisyys -ajattelu. Mitä minusta ajatellaan ja kuinka paljon minun mielipiteeni saa palstatilaa?

Erilaiset vaikuttamisen paikat ja tilat, etenkin media, koetaan enemmänki mahdollisuutena kuin uhkana. Se näkyy vahvasti muun muassa politiikkojen ammattimaisessa brändäämisessä. Auktoriteettien kunnioituksen ja arvostuksen sijaan kaikkea ei oteta niin vakavasti ja politiikkakin on eräänlaista viihdettä. Olisivatkohan tuota muutosvirtaa arvanneet aikansa vaikuttajat Risto Ryti tai Juho Kusti Paasikivi aikanaan? Tuon ajan puurtajapolvi on jäänyt pois, ja tilalle on astunut notkeimmin politiikassa ja mediassa luovivat poliitikot.

Ennen mediaan tultiin silloin kun itse haluttiin. Entisen ja nykyisen ajan muutoksen rajapinnan tuo mielestäni hyvin esiin elämään jäänyt silloisen pääministerin Harri Holkerin ärähdys häntä kuvaamaan tulleelle television kuvausryhmälle vuonna 1992: ”Minä juon nyt kahvia.” Se kuvastaa politiikkojen jatkuvaa ”läsnäolovelvoitetta” median läheisyydessä. Media ja virtuaalimaailma vaikutuskanavana eivät enää mahdollista esiintymistä etäisempänä, korkeana auktoriteettina.

Aikaamme kuvaa hyvin lukuisien valintatalojen maailma, jossa emme usein itsekään tiedä mitä tahtoa ja valita. Sitä maailmaa kyllästyttämään on omiaan spektaakkelihakuisuus, elämysten metsästäminen sekä ympärillä tapahtuvat limittäiset ja lomittaiset media- ja julkisuusperformanssit. Luulenpa kuitenkin, että ajassamme monesti unohdetulle matalan profiilin vaikuttamiselle on kasvavassa määrin paikkansa yhteiskunnassamme. Tällaista helposti lähestyttävää, ihmisläheistä ja kuulijansa tarpeita herättelemään pyrkivää vaikuttamista olen saanut aistia muun muassa keskustellessani ja tavatessani Etelä-Savon alueella vaikuttavia järjestö- ja yhdistystoimijoita.

On hyvä herätellä itseäänkin pohtimaan, millä täytämme tilaamme? Ja mitä silloin suljemme ulkopuolellemme? Mitä viestimme toiminnallamme? Voisiko pienen mittakavaan toiminta olla sittenkin joskus myös suurta? Eikö pienistä puroista synny iso joki? Viime aikaiset otsikot ovatkin osuvasti nostaneet pinnalle yhteiskunnallisesti arvokasta hyvinvointityötä (ks. esimerkiksi Kauppalehden uutinen 27.9.2016: ”Supercell-säätiö” tahtoo tehdä hyvää tehokkaammin).

Selkeästi on syntymässä jonkinlaista massaliikehdintää vaikuttamisen trendien suhteen. Tosin uskon kyllä senkin, ettei performatiivisuuden mantra ole vielä loppuun kulutettu sekään. Media ja performatiivisuus sekä lukuisat muut vaikuttamisen keinot onkin hyvä nähdä myös mahdollisuutena. On hyvä muistaa, mistä yhteiskunnallisen elämän muotoutumisessa olemme lähteneet liikenteeseen ja mihin siitä tulleet.

Feodaaliyhteiskunnissa valtaosa väestöstä oli tiukasti kiinni maataloustuotannossa, valtion siinä rinnalla pitäessä kansaa ruodussaan. Siitä hivuttauduttiin
renessanssiin sekä sen ajan murroksiin vallan ja vaikuttamisen kentällä. Tuli suurempi alkusysäys julkiselle ja laajalti levittyvälle vaikuttamiselle: syntyi kirjapainotaito. Sen ansiosta kirjat, lehdet ja pamfletit levisivät pitkin Eurooppaa ja puhuttelivat ihmisiä uudella tavalla. Siitä sitten läpi valistuksen ajan, teollisen yhteiskunnan, sotien ja kaupungistumisen on tultu tähän tietoyhteiskuntaan, twitter- ja some-kulttuurin luvattuun maahan.

Ympäröivä yhteiskunta, sen tarjoamat mahdollisuudet ja uhat, ovat muuttuneet monella tapaa. Kuitenkin kaiken sen keskellä monet vaikuttamisen muodot yhä kukoistavat ja ihminen toteuttaa perustavanlaatuista ”kutsumustaan”: tarvetta vaikuttaa jollakin tapaa itseen, muihin ja ympäröivään maailmaan. Ajat muuttuvat, paikat muuttuvat, tilat muuttuvat, mutta tämä tarve on ja pysyy.



Kirjoittaja on ensiaskeleitaan Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa ottava ilmiöiden ihmettelijä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointityö, vaikuttaminen