Kansalaistoiminta luo elinvoimaa paikkakunnalle

Share |

Sunnuntai 18.12.2016 - Kari Kangaspunta


Mitä on alueen elinvoima ja miten sitä vahvistetaan? Tätä pohdintaa ja keskustelua käydään nyt ahkerasti kunnissa eri puolella Suomea. Elinvoimapolitiikka ja elinvoiman vahvistaminen nähdään lähes poikkeuksetta tehtäväalueena, jossa kunnan rooli vahvistuu.

Mitä siten on kunnan elinvoima ja mistä se rakentuu? Asiantuntijoilla ja päättäjillä tuntuu olevan asiasta kovin monenlaisia näkemyksiä. Yksimielisiä ollaan siitä, että elinvoimaa ei rakenneta pelkästään perinteisellä elinkeinopolitiikalla. Hiljakkoin päättäjille tehdyn kyselyn mukaan parhaiten kunnan elinvoimaa lisätään parhaiten onnistuneella kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla! Kyselyn tulokset osoittavat, että näkemys kunnan elinvoimasta kiertyy tiukasti kunnallishallinnon ja kunnallisen toiminnan ympärille.

Itse koin hiljakkoin uusia oivalluksia alueen elinvoimasta ja kansalaistoiminnan merkityksestä sen rakentamisessa. Kävimme hankkeen puitteissa tutustumassa Tampereella järjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ja myös siihen, miten Tampereen kaupunki on omassa hyvinvointipalvelujen suunnittelussaan noteerannut järjestöt ja kansalaistoiminnan merkityksen. Oli hienoa nähdä miten järjestöjä ei kaupungin puolelta nähdä enää vain esim. hyödyllisinä avustuskohteina, vaan tärkeinä yhteistyökumppaneina, jotka omalla toiminnallaan rakentavat hyvinvointia paikkakunnalla ja ovat myös osa alueen palvelujärjestelmää.

Tampereen kaupungin palvelumallissa alueiden palveluja keskitetään hyvinvointikeskuksiin ja lähitoreille. Kaupungin palvelujen lisäksi niissä voi olla kaupallisia palveluja ja yhdistysten järjestämää yhteisöllistä toimintaa. Tampereella yksi tärkeä havainto oli, kuinka kansalaiset ovat valmiita osallistumaan erilaiseen yhteisölliseen toimintaan, kunhan siihen luodaan sopivat puitteet. Ihmiset näyttävät olevan valmiit lähtemään mukaan esimerkiksi asuinalueensa viihtyisyyttä lisääviin tapahtumiin, erilaisiin harrasteryhmiin ja myös toimintoihin, joissa tuetaan ja autetaan toinen toisiaan – ei vain osallistujina, vaan myös uuden toiminnan suunnittelijoina ja aktiivisina toimijoina. Mielestäni juuri tämä on toimintamallin vahvuus ja erityispiirre. Siinä ollaan myös kansalaistoiminnan ytimessä. Kansalainen ei ole vain passiivinen palvelun tai kulttuuritapahtuman käyttäjä, vaan itse aktiivisessa roolissa mahdollisesti toiminnan ideoinnissa, suunnittelussa tai toteutuksessa.

Tällainen kansalaisaktiivisuus ja kansalaislähtöiset hyvinvointipalvelut luovat uudenlaista yhteisöllistä hyvinvointia, vireyttä, ja ”pöhinää”, mitä kunnalliset palvelut eivät kykene tuottamaan. Toimintamalli haastaa myös perinteiset järjestöt uudistamaan toimintamuotojaan niin, että toiminta avautuu jäsenistön ohella myös avoimesti kaikille kuntalaisille. Ja toiminnan virikkeitä siirtyy molempiin suuntiin.

Itse näkisin, että alueen elinvoimassa on paljolti kyseessä henkisestä ilmapiiristä, joka rakentuu ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen pohjalta. Mikä on tuon vuorovaikutuksen laatu ja ulottuko se oman lähipiirin ulkopuolelle? Olemmeko kyräilemässä tai syyttelemässä toinen toisiamme, vai yhdessä rakentamassa viihtyisämpää ja turvallisempaa asuinympäristöä itsellemme? Jos näemme sosiaalisia epäkohtia, teemmekö ilmoituksen vianomaiselle, jolle sälytämme vastuun ongelman ratkaisemisesta, vai voisimmeko itse pohtia mitä voisimme itse tehdä, jottei ongelma alueellamme syntysi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat esimerkkejä ongelmista, joiden ratkaisua emme voi sälyttää pelkästään viranomaisille.

Alueen elinvoima on ilmapiiriä, jossa katse on eteenpäin, tulevaisuuden rakentamisessa ja mahdollisuuksien näkemisessä. Ei menneisyyden haikalussa. Elinvoima rakentuu myös siitä ehtymättömästä voimavarasta, jota eri toimijoiden keskinäinen yhteistyö – kumppanuus- kykenee antamaan alueelliseen toimintaan. Kumppanuus on joskus määritelty toiminnaksi, jossa yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toiminta yhdistetään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Toimintasektorit ylittämällä ja tasavertaisuutta kunnioittamalla, voidaan luoda aitoa elinvoimaa paikkakunnalle ja tätä kautta myös edellytyksiä taloudelliselle toimeliaisuudelle, jota myös eteläsavolaisissa kunnissa tarvitsemme hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen hankesuunnittelija.

Avainsanat: elinvoima, kansalaistoiminta


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini