Aika aktivoitua!

Sunnuntai 13.8.2017 - Niina Koponen

Sote- ja alueuudistus puhututtaa ja koskettaa tavalla tai toisella meitä kaikkia, sillä hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä palveluita tarvitsemme taatusti jokainen elämämme aikana.

Yksi iso kysymys näiden isojen uudistusten valmistelutyössä on erityisesti tämä: Millaista hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä alueellamme tehdään nyt ja tulevaisuudessa?

Jotta saadaan mahdollisimman todenmukaista ja asiakaslähtöistä tietoa uudistusten valmisteluvaiheeseen sekä päätösten teon tueksi, on hyvä pohtia, kuinka hyvin olemme itse kukin näissä uudistuksiin liittyvissä valmisteluissa mukana: vaikuttamassa, tuomassa erilaisia tarpeita ja toiveita esiin?

Nyt on viimeistään aika aktivoitua!

Moni ehkä pohtii, kuinka ihmeessä minä yksittäinen henkilö saisin ääntäni kuuluviin? Onko sillä yksittäisellä äänellä mitään merkitystä? Kuuleeko ja kuunteleeko kukaan aidosti juuri minun tarpeitani? Miten voisin vaikuttaa?

Aktivoitua voi monella tapaa. Tässä muutama vinkki ja väylä omille kannanotoille sekä omalle vaikuttamistyölle:

-        Ota yhteyttä oman alueen sote- ja alueuudistuksen valmistelijoihin, kuntien, kuntayhtymien ja maakuntien viranhaltijoihin ja edustajiin sekä kuntapäättäjiin.

-        Ota yhteyttä erilaisiin hyvinvointityöryhmiin ja neuvostoihin sekä oppilaitosten ja seurakunnan edustajiin, joilla on vaikutusvaltaa.

-        Tee listaa itselle tärkeistä järjestötoimijoista sekä teemaan liittyvistä hankkeista, ja hyödynnä näiden järjestöjen edustajien ja asiantuntijoiden osaamista ja verkostoja vaikuttamistyössä.

-        Tee aloitteita, mielipidekirjoituksia ja kannanottoja julkisesti.

-        Seuraa mediaa, mainontaa ja osallistu erilaisiin teemaan liittyviin tapahtumiin ja työpajoihin.

Menovinkkinä mainittakoon luontevasti tässä yhteydessä sote- ja maakuntauudistukseen liittyvä Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen aluekierros 2017 Mikkelissä Konsertti- ja kongressitalo Mikaelissa 5.9.2017. Tilaisuuden tavoitteena on tukea kuntien ja maakuntien monialaista valmistelutyötä, yhteisen tahtotilan muodostamista ja yhteistyötä. Tilaisuudessa tunnistetaan vahvuuksia ja kehittämiskohteita, eri väestöryhmien tarpeita sekä verkostoidaan kuntia, maakuntia ja järjestöjä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toteuttamisessa osana sote- ja maakuntauudistusta.

Lisätietoja tästä vaikuttamismahdollisuudesta löydät täältä.

Ja ilmoittautua mukaan voit esimerkiksi tämän linkin kautta.

Nähdään siellä?

:) Niina

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen tiedottaja ja hyvinvointiasiantuntija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaikuttaminen, aktiivisuus, sote- ja maakuntauudistus

Kaikilla on lupa tehdä toisin

Keskiviikko 21.12.2016 - Maiju Konttinen

Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hanke on johdatellut kuluneen syksyn aikana kansalaistoiminnan, kuntien ja sote-alueen välisen yhteistyön ja toimintakulttuurin äärelle mm. erilaisten kartoitusten, keskustelujen, tilaisuuksien ja yhteistyöskentelyjen siivittämänä. Itselleni on viime aikoina eri yhteyksissä tarjoutunut tilaisuus tarkastella lähemmin sitä, mitä hankkeemme syksy on pitänyt sisällään. Syksyn aiheista keskustellessa esiin ovat nousseet mm. sote- ja maakuntauudistusten vaiheet ja vaikutukset Etelä-Savossa, paikallisen hyvinvointipolitiikan tulevaisuusnäkymät sekä digitalisaation ja erilaisten kokeilujen tuomat mahdollisuudet. Itselleni juuri nyt päällimmäisenä mielessä näistä kaikista lukuisista teemoista on ajatus siitä, että kaiken tämän äärellä osaisimme katsoa asioita eri näkökulmista. Uskaltaisimme kokeilla. Tämän ajatuksen äärelle haluan johdatella seuraavien varsin ajankohtaisten ja mielestäni kokeilukulttuuria hyvin kuvaavien lainauksien kautta:


Uskaliaat ideat ovat kuin eteenpäin liikutetut shakkinappulat. Ne saatetaan syödä, mutta ne voivat aloittaa voittoisan pelin. — Goethe

Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua. — BJ Gallagher.

Mitä ajatuksia nämä sinussa herättävät? Mitä on kokeileminen? Minkälaisia mielikuvia se sinussa herättää?

Tällainen uskaltamiseen ja ideointiin herättelevä kulttuuri ei tarkoita tai pois sulje sitä, että vanhat hyväksi havaitut toimintamuodot eivät voisi jatkua. Päinvastoin, historiasta meillä on varmasti paljon vielä opittavaakin. Kuitenkin niin, että katse on tulevassa. Parhaimmillaan vanha ja uusi istuvat luontevasti vierekkäin palvellen parasta mahdollista lopputulosta.

Toimintakulttuuri, joka ruokkii kokeilemaan ja uskaltamaan aina vain uudelleen, uudelleen ja uudelleen, on varsin tavoiteltava tila. Mieleeni on vahvasti jäänyt edellisvuotinen tilaisuus Kuntamarkkinoilta, jossa minulle tarjoutui mahdollisuus olla läsnä eräässä tämän teeman äärelle keskittyvässä keskustelussa. Aiheena oli kokeilukulttuurin edistäminen kansallisena ja paikallisena haasteena. Hallitus oli tuolloin vastikään näkyvästi linjannut kokeilukulttuurin tulevaisuuden suunnaksi. Sen myötä on asian tiimoilta herännyt monenlaista aktiivista liikehdintää niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla. Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja Kaija Majoinen sanoi tuolloin mielestäni hyvin todetessaan, että kompleksisessa toimintaympäristössä on ryhdyttävä tekemään toisin. Ei voi vain suunnitella ja selvittää, vaan on myös rohkeasti kokeiltava. Mielessäni mietin, että tuo toisin tekeminen ja ajatteleminen kuvastaa hyvin juurikin kehitysmyönteistä toimintakulttuuria. Se on hyvä ponnahduslauta uusille aluille ja sitä meidän on hyvä vaalia. Tällainen orientaatio haastaa myös johtamisen, joka on varmasti edelleen paitsi vankasti tietoon pohjautuvaa, mutta yhä enenevissä määrin tulisi sen olla myös innostavampaa ja mielikuvitusta vapauttavaa. Tuon taannoisen keskustelun yhteydessä nostettiin esiin myös tietoa Otakantaa.fi -portaalin tutkimustuloksista. Otakantaa.fi on kaikille avoin, moniääninen kansalaisten, hallinnon ja päätöksentekijöiden kohtauspaikka. Sen kyselytutkimuksessa vahvistui se seikka, että suurimmat esteet kokeilukulttuurin käyttöönotolle ovat asenteet ja byrokratia. Tämän voinee monessa havaita.


Näiden keskustelujen äärellä mieleeni nousi se, kuinka suuressa roolissa tässä on viestintä ja esimerkin voima. Muutos on ennen kaikkea viestimistä. Kuinka viestiä ympärilleen, että kaikilla on lupa tehdä toisin? Kaikilla on lupa kokeilla? Se vaatii vain rutkasti luottamusta ja kunnioitusta toinen toisiamme kohtaan. Kuinka hienoa olisikaan, jos ympärillä heräilisi erilaisia kokeilukeskittymiä niin omassa lähiympäristössämme kuin laajemmin yritys- ja elinkeinoelämässä. Onhan meillä jo nyt hienoja kokeiluja ja uusia ituja niin valtakunnallisella kuin paikallisella tasolla: On mm. luomuun ja uusiutuvaan energiaan pohjautuvaa kehittämistyötä, Slushit, startup-yritykset ja huikeaa pääomaa digitalisoituvassa koulutusmaailmassa. Uskon, että näiden kaikkien takana on ollut myös ajatus, että asioita ei ole haluttu ja pyritty suunnittelemaan kuoliaaksi, vaan on lähdetty rohkeasti kokeilemaan.

Mitä sitten, jos epäonnistumme? Voisimmeko ajatella, että sekin vie meitä eteenpäin? Mitä jos opettelisimme juhlistamaan myös epäonnistumisiamme? Ehkä voisimme sitä kautta hiljalleen voimistaa sellaista ekosysteemiä ympäristössämme, jossa tämä oivallinen kokeilukulttuuri kehittyisi vielä voimallisemmin yleisen ilmiön suuntaan, jokaisen meidän orientaatioksi, näkyväksi toiminnaksi kansalaisen arkeen.

Nämä pohdinnat on hyvä lopettaa edesmenneen laulaja-lauluntekijä Juice Leskisen sanoihin:
”On helppoa olla samaa mieltä,
on helppoa olla mieletön,
vaan enemmän löytää,
kun poikkeaa tieltä
ja oikaisee läpi metsikön.”

Lopuksi haluan lämpimästi kiittää kaikkia yhteistyöstä, kohtaamisista & antoisista keskusteluista, jotka ovat rikastuttaneet syksyämme. Palaamme blogin äärelle taas ensi vuoden alusta.

Rauhaisaa joulua ja kokeilurikasta ensi vuotta kaikille toivottaen,


Maiju Konttinen
Hankepäällikkö
Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hanke

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kokeileminen, uskaltaminen, muutos

Kansalaistoiminta luo elinvoimaa paikkakunnalle

Sunnuntai 18.12.2016 - Kari Kangaspunta

Mitä on alueen elinvoima ja miten sitä vahvistetaan? Tätä pohdintaa ja keskustelua käydään nyt ahkerasti kunnissa eri puolella Suomea. Elinvoimapolitiikka ja elinvoiman vahvistaminen nähdään lähes poikkeuksetta tehtäväalueena, jossa kunnan rooli vahvistuu.

Mitä siten on kunnan elinvoima ja mistä se rakentuu? Asiantuntijoilla ja päättäjillä tuntuu olevan asiasta kovin monenlaisia näkemyksiä. Yksimielisiä ollaan siitä, että elinvoimaa ei rakenneta pelkästään perinteisellä elinkeinopolitiikalla. Hiljakkoin päättäjille tehdyn kyselyn mukaan parhaiten kunnan elinvoimaa lisätään parhaiten onnistuneella kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla! Kyselyn tulokset osoittavat, että näkemys kunnan elinvoimasta kiertyy tiukasti kunnallishallinnon ja kunnallisen toiminnan ympärille.

Itse koin hiljakkoin uusia oivalluksia alueen elinvoimasta ja kansalaistoiminnan merkityksestä sen rakentamisessa. Kävimme hankkeen puitteissa tutustumassa Tampereella järjestöjen keskinäiseen yhteistyöhön ja myös siihen, miten Tampereen kaupunki on omassa hyvinvointipalvelujen suunnittelussaan noteerannut järjestöt ja kansalaistoiminnan merkityksen. Oli hienoa nähdä miten järjestöjä ei kaupungin puolelta nähdä enää vain esim. hyödyllisinä avustuskohteina, vaan tärkeinä yhteistyökumppaneina, jotka omalla toiminnallaan rakentavat hyvinvointia paikkakunnalla ja ovat myös osa alueen palvelujärjestelmää.

Tampereen kaupungin palvelumallissa alueiden palveluja keskitetään hyvinvointikeskuksiin ja lähitoreille. Kaupungin palvelujen lisäksi niissä voi olla kaupallisia palveluja ja yhdistysten järjestämää yhteisöllistä toimintaa. Tampereella yksi tärkeä havainto oli, kuinka kansalaiset ovat valmiita osallistumaan erilaiseen yhteisölliseen toimintaan, kunhan siihen luodaan sopivat puitteet. Ihmiset näyttävät olevan valmiit lähtemään mukaan esimerkiksi asuinalueensa viihtyisyyttä lisääviin tapahtumiin, erilaisiin harrasteryhmiin ja myös toimintoihin, joissa tuetaan ja autetaan toinen toisiaan – ei vain osallistujina, vaan myös uuden toiminnan suunnittelijoina ja aktiivisina toimijoina. Mielestäni juuri tämä on toimintamallin vahvuus ja erityispiirre. Siinä ollaan myös kansalaistoiminnan ytimessä. Kansalainen ei ole vain passiivinen palvelun tai kulttuuritapahtuman käyttäjä, vaan itse aktiivisessa roolissa mahdollisesti toiminnan ideoinnissa, suunnittelussa tai toteutuksessa.

Tällainen kansalaisaktiivisuus ja kansalaislähtöiset hyvinvointipalvelut luovat uudenlaista yhteisöllistä hyvinvointia, vireyttä, ja ”pöhinää”, mitä kunnalliset palvelut eivät kykene tuottamaan. Toimintamalli haastaa myös perinteiset järjestöt uudistamaan toimintamuotojaan niin, että toiminta avautuu jäsenistön ohella myös avoimesti kaikille kuntalaisille. Ja toiminnan virikkeitä siirtyy molempiin suuntiin.

Itse näkisin, että alueen elinvoimassa on paljolti kyseessä henkisestä ilmapiiristä, joka rakentuu ihmisten keskinäisen vuorovaikutuksen pohjalta. Mikä on tuon vuorovaikutuksen laatu ja ulottuko se oman lähipiirin ulkopuolelle? Olemmeko kyräilemässä tai syyttelemässä toinen toisiamme, vai yhdessä rakentamassa viihtyisämpää ja turvallisempaa asuinympäristöä itsellemme? Jos näemme sosiaalisia epäkohtia, teemmekö ilmoituksen vianomaiselle, jolle sälytämme vastuun ongelman ratkaisemisesta, vai voisimmeko itse pohtia mitä voisimme itse tehdä, jottei ongelma alueellamme syntysi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat esimerkkejä ongelmista, joiden ratkaisua emme voi sälyttää pelkästään viranomaisille.

Alueen elinvoima on ilmapiiriä, jossa katse on eteenpäin, tulevaisuuden rakentamisessa ja mahdollisuuksien näkemisessä. Ei menneisyyden haikalussa. Elinvoima rakentuu myös siitä ehtymättömästä voimavarasta, jota eri toimijoiden keskinäinen yhteistyö – kumppanuus- kykenee antamaan alueelliseen toimintaan. Kumppanuus on joskus määritelty toiminnaksi, jossa yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toiminta yhdistetään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Toimintasektorit ylittämällä ja tasavertaisuutta kunnioittamalla, voidaan luoda aitoa elinvoimaa paikkakunnalle ja tätä kautta myös edellytyksiä taloudelliselle toimeliaisuudelle, jota myös eteläsavolaisissa kunnissa tarvitsemme hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen hankesuunnittelija.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elinvoima, kansalaistoiminta

Hengenheimolainen?

Maanantai 28.11.2016 - Niina Koponen

Millaisessa seurassa tunnet olosi kotoisaksi ja luontevaksi?

Millaisessa seurassa luovuutesi on parhaimmillaan?

Millaisessa seurassa innostut ja motivoidut jatkamaan eteenpäin haasteista huolimatta?

Oletko jo löytänyt hengenheimolaisesi?

Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hankkeen aikana pyrimme kehittämään ja löytämään uusia aktivointikeinoja matalan kynnyksen toimintaan, osallistumiseen, osallistamiseen ja syrjäytymistä ehkäisevään työhön. 

Haasteena on tunnistaa erilaiset tarpeet ja toiveet sekä tiedostaa rajoitteet ja osallistumisen esteet.

Toimintaa, tapahtumia ja aktiviteettia on Etelä-Savon alueella kyllä yllin kyllin. Järjestötoimintaa, hanketoimintaa, kunnan hallinnoimaa toimintaa, yhteistempauksia, yritystoimintaa... Maksutonta, maksullista.

Runsas tarjonta ei kuitenkaan näy osallistujamäärissä. Jostain syystä monissa tapahtumissa ja ryhmätoiminnassa on osallistujamäärä vähäistä. Eikö viesti tavoita haluttua kohderyhmää?

Mistä löytää ihmiset? Osallistujat? 

Mistä löytää vertaistukea? Seuraa? Apua?

Mistä löytää kaltaiset? Ystävät? Rakkaus?

Mistä löydän ja tavoitan parhaiten Sinut?

Hankkeen aikana pohditaan erilaisissa työpajoissa ja kehittämisfoorumeissa muun muassa näitä kysymyksiä. Haluamme tavoittaa hyvinvointikumppaniverkoston avulla mahdollisimman monen eteläsavolaisen - jotta kukin meistä löytäisi sen oman heimonsa, ryhmänsä, paikkansa.

Se on kuitenkin yksi perustarpeistamme - yhteenkuuluvuuden tunne. 

Jos Sinulla on hyviä ideoita ja ajatuksia eteläsavolaisten tavoittamiseksi ja aktivoimiseksi, vinkkaa meille!

:) Niina

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen tiedottaja ja hyvinvointiasiantuntija. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: osallisuus, heimo, osallistuminen

Asiantuntijuus esiin!

Sunnuntai 20.11.2016 - Niina Koponen

Kansalaisjärjestöillä on tärkeä ja entistä suurempi rooli hyvinvoinnin edistämisessä ja yhteiskunnallisen hyödyn tuottamisessa. Järjestöissä työskennellään lähellä kansalaisten arkea muun muassa kasvavaa eriarvoistumista vastaan sekä palvelujen tasa-arvoisen saannin puolesta. Järjestöissä ihmisillä on mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja erilaisiin harrastuksiin.

Toiminnan vuorovaikutuksellisuuden ja yhteisöllisyyden kautta syntyy sosiaalista pääomaa. Lisäksi järjestötoiminta lisää yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia myös niille kansalaisille, joiden ääni tulee muutoin heikosti kuulluksi. Järjestöjen keskeinen tehtävä on muun muassa syrjäytymisvaarassa olevien ja pitkäaikaissairaiden oikeuksien ajaminen sekä tukitoimien tarjoaminen näille ryhmille. Järjestöt tukevat ihmisiä selviytymään ensisijaisesti vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön avulla, mutta myös ammattiapua tarjoamalla.

Julkinen ja yksityinen sektori sekä järjestöt voivat toimia yhteistyössä erilaisten sosiaali- ja terveysalan ongelmien ratkaisemiseksi. Järjestöjen keskinäinen sekä kuntien ja järjestöjen välinen yhteistyö ja uudet kumppanuudet ovat tärkeällä sijalla väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamistyössä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt kokoavat ihmisiä yhteen toimimaan sairauksien, vammaisuuden tai sosiaalisten ongelmien seurausten lievittämiseksi tai, jos mahdollista, poistamiseksi. Ihmisten osallistaminen on tärkeä osa järjestöjen työtä.

Järjestötoimijoiden asiantuntijuutta ja osaamista ei vielä hyödynnetä niin vahvasti kuin voisi. Usein järjestötyöntekijöillä, aktiiveilla ja vapaaehtoisilla on paljon myös sellaista osaamista, mitä ei kirjoista lukemalla opi – omakohtaista käytännön tietoa ja taitoa. Kokemusasiantuntijuus ja vertaistuki esimerkiksi ovat jotakin sellaista, mitä ei voi monistaa tai tuotteistaa. Se on henkilökohtaista ja koskettavaa, luonnollisesti.  

Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hankkeessa teemme parasta aikaa järjestökartoitusta Etelä-Savon alueella. Tavoitteenamme on koota alueen järjestötoimijat palveluineen selkeäksi kokonaisuudeksi sekä löytää ja korostaa erityisesti sitä osaamista ja asiantuntijuutta, mikä vielä piilossa ja hyödyntämättä. Asiantuntijuus esiin ja jakoon!

:) Niina 

Kirjoittaja on Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeen tiedottaja ja hyvinvointiasiantuntija. 

Lähde: www.thl.fi

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointityö, osaaminen, asiantuntijuus, järjestöt

Yhteistyön voimaa

Lauantai 12.11.2016 - Niina Koponen

Hei

Olen Niina Koponen, Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hankkeen tiedottaja ja hyvinvointiasiantuntija. Mahtavaa olla mukana tällaisessa tärkeässä alueellista hyvinvointia lisäävässä hankkeessa!

Bloggaan teille tämän hankkeen aikana (2016 - 2018) ketterästi erilaisten hyvinvointiin liittyvien teemojen ympärillä, hankesisältöjämme sivuten. 

Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa hankkeessa päätyönämme on kunta-, sote- ja järjestötoimijoiden yhteistyön ja kumppanuuden kehittäminen. Hankkeemme tulee kutsumaan koolle hyvinvointipalvelujen ja kumppanuuksien kehittämisestä kiinnostuneita erilaisiin tapahtumiin, työpajoihin ja yhteistempauksiin.

Uskon, että yhteistyöllä saadaan vielä suuria aikaan! Uskon, että yhdessä saamme aikaan jotakin sellaista, mikä kantaa vuosikymmenten päähän! 


Yhteistyöllä voidaan saada esimerkiksi seuraavanlaisia hyötyjä:

Vastuun jakaminen pienentää stressiä. Riskit vähenevät yhdessä toimien.

Osaamisen hyödyntäminen ja jakaminen lisää viisautta. Itse ei tarvitse osata kaikkea. 

Voimavarojen yhdistäminen säästää energiaa. Työkuorma on tasaisempi yhteistyöllä.

Kulujen ja kustannusten jakaminen porukalla mahdollistaa esimerkiksi isommat investoinnit.

Ajankäytön tehostuminen onnistuu tiedon ja taidon lisääntyessä sekä resurssien käyttöä optimoimalla.   

Tiedon laajempi levitys mahdollistuu useita verkostoja hyödyntämällä.

Näkökulmien rikastaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Yksin voi jumiutua suppeille urille. 

Ideat jalostuvat porukalla pähkäillen. Yhdessä innostuminen saa tehoa toimintaan.

Yhdessä oppiminen ja uusien toimintatapojen omaksuminen tapahtuu yhteistyön aikana tietoa jakamalla ja toisten hyviä käytäntöjä mallintamalla. 

Mitä muita hyötyjä lisäisit tämän jonon jatkoksi?

Yhteistyön hyötyjä voimme varmasti nähdä jo tulevana maanantaina Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa -hankkeen virallisessa toiminnallisessa aloitusseminaarissa Paukkulassa: ILOA KUMPPANUUDESTA - hyvinvointia ja terveyttä yhdessä toimien

Tule Sinäkin mukaan kehittämään kanssamme yhteistyötä ja hyvinvointikumppanuutta! 

:) Niina

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteistyö, kumppanuus, kehittäminen

Vaikuttamisen aallokossa / osa 4

Perjantai 4.11.2016 - Maiju Konttinen

Summa summarum. Yhteiskuntien elämää ja vaikuttamisen kenttiä voisi verrata erilaisiin puutarhoihin ja puutarhanhoitoon. Entisajan yhteiskuntien elämässä, etenkin toisen maailman sodan jälkeen, edes jossain määrin puutarhan rikkaruohojen kitkeminen ja tuholaisten hävittäminen onnistui järjen voima-asein, lopputuloksen muistuttaessa japanilaista puutarhaa. Yhteiskuntaa johti valtio, joka oli varsin suunnitelmallinen. Siitä edettiin eräänlaiseen englantilaiseen cottage gardenpuutarhatyyliin. 

Cottage garden tyyliä voisi kuvailla ”perienglantilaiseksi puutarhaksi”, joka on rehevä, hallitusti villi ja monikerroksinen. Puutarha muodostuu erilaisista tiloista ja tunnelmista. Usein tyyliin kuuluu myös muotoonleikattuja kasveja tai muotopuutarhaa. Voisi sanoa että se onkin suloinen sekoitus kaikkea tätä hallitussa paketissa runsaudestaan ja ylitsepursuavuudestaan huolimatta. Tästä puutarhasta ja yhteiskunnallisesta ajasta ovat päässeet pieniä hedelmänpalasia nauttimaan lienee jo 50-60-lukujen ihmiset, puhumattakaan 70-80-luvun kehitys- ja nousukauden eläjistä. Ja miksipä ei tuota perienglantilaista puutarhaa kukkisi siellä täällä ympärillämme tänäkin päivänä.

Kuitenkin tämän ajan ilmentymänä näkisin ennemminkin villiintyneemmän, luonnontilaisen villipuutarhan, minkä kesyttämiseen ei edes suomalaiset Fiskarsin sakset taivu. Toisaalta tällöin näkisin, että yhteiskunnallinen elämä ja yhteiskunnallinen vaikuttaminenkin alkaa entistä korostuneemmin jo omalta pihaltamme. Puutarhassa kuin puutarhassa luonto tulee aina lähelle. Miksi et antaisi myös luonnon tulla puutarhaasi? Oletko ajatellut, että lumoavan ja monimuotoisen puutarhan voi rakentaa myös lähelläsi olevista, luonnostaan esiin kumpuavista luonnonkasveista?

Tällaisia ituja ja alkuja olen saanut havaita Etelä-Savossa asuessani ja työskennellessäni. Ja harras toiveeni on, että nuo orastavat idut saisivat puhjeta ja vallata alaa laajemmaltikin, ympäröiden viereisenkin tontin laitamia. Sillä nyt jos koskaan, keskellä maakuntamme sote tuotantoalue- ja maakuntarakenneuudistuskia tämä on olennaisen tärkeää pitää mielessä.

Kenen ääni kuuluu jatkossa?

Kuinka kunnat lähentyvät ja lähestyvät kansalaisyhteiskuntaa?

Entä uusi sote-rakenne - kuinka se huomioi ennaltaehkäisevän painotuksen ja eri sektoreiden toimijat palvelujärjestelmässään? Voimmeko todeta uudistusten ja muutosten juurruttua, että Etelä-Savo edistää sujuvaa elämää vastuullisesti? Todellisuutta on, että ajoittaiset vieraskasvilajit tulevat usein pyytämättä ja yllättäen tontille kuin tontille, mutta voimme tässä ajassamme kyllä vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme niihin. Sopeudummeko, kyseenalaistammeko, toivommeko muuta, toimimmeko jotenkin?

Kaikkeen ei voi vaikuttaa ja monet vaikutusmekanismit tai tilalliset ilmiöt ovat käsiemme ulottumattomissa. Mutta luonto kiittää puutarhaa, joka ottaa huomioon myös ne lähipiirin isommat ja pienemmät pikkuapulaiset; koreat perhoset, ahkerat kimalaiset ja muut pörriäiset. Jokaisella meistä on rajatussa määrin valtaa vaikuttaa asioihin. Ja etenkin enemmän valtaa ja vaikutusvaltaa omaavat ovat myös vastuussa siitä, mihin vaikuttamisen kulttuuria viedään ja mihin vaikutamme.

Näemmekö itsemme yli, yksityiskohdan osana kokonaisuutta? Julkisuus, mediat, performatiivisuus ja spektaakkelimaisuus eivät ole välttämättä tyystiin huonoja asioita, etenkään vaikuttamisen keinoina. Olennaista lienee se, miten, milloin, missä ja mihin niitä käytetään. Puutarhakielelle käännettynä jokainen pihaniityn vaalija voi kasvivalinoillaan vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten hyvin pölyttäjähyönteiset siellä viihtyvät.


Kirjoittaja on ensiaskeleitaan Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa ottava ilmiöiden ihmettelijä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaikuttaminen, yhteistyö,

Vaikuttamisen aallokossa / osa 3

Torstai 27.10.2016 - Maiju Konttinen

Vaikuttamisen aallokkoissa trendinä on yhä - vielä toistaiseksi ainakin - me-hengen sijaan minä-henki ja yksilöllisyys -ajattelu. Mitä minusta ajatellaan ja kuinka paljon minun mielipiteeni saa palstatilaa?

Erilaiset vaikuttamisen paikat ja tilat, etenkin media, koetaan enemmänki mahdollisuutena kuin uhkana. Se näkyy vahvasti muun muassa politiikkojen ammattimaisessa brändäämisessä. Auktoriteettien kunnioituksen ja arvostuksen sijaan kaikkea ei oteta niin vakavasti ja politiikkakin on eräänlaista viihdettä. Olisivatkohan tuota muutosvirtaa arvanneet aikansa vaikuttajat Risto Ryti tai Juho Kusti Paasikivi aikanaan? Tuon ajan puurtajapolvi on jäänyt pois, ja tilalle on astunut notkeimmin politiikassa ja mediassa luovivat poliitikot.

Ennen mediaan tultiin silloin kun itse haluttiin. Entisen ja nykyisen ajan muutoksen rajapinnan tuo mielestäni hyvin esiin elämään jäänyt silloisen pääministerin Harri Holkerin ärähdys häntä kuvaamaan tulleelle television kuvausryhmälle vuonna 1992: ”Minä juon nyt kahvia.” Se kuvastaa politiikkojen jatkuvaa ”läsnäolovelvoitetta” median läheisyydessä. Media ja virtuaalimaailma vaikutuskanavana eivät enää mahdollista esiintymistä etäisempänä, korkeana auktoriteettina.

Aikaamme kuvaa hyvin lukuisien valintatalojen maailma, jossa emme usein itsekään tiedä mitä tahtoa ja valita. Sitä maailmaa kyllästyttämään on omiaan spektaakkelihakuisuus, elämysten metsästäminen sekä ympärillä tapahtuvat limittäiset ja lomittaiset media- ja julkisuusperformanssit. Luulenpa kuitenkin, että ajassamme monesti unohdetulle matalan profiilin vaikuttamiselle on kasvavassa määrin paikkansa yhteiskunnassamme. Tällaista helposti lähestyttävää, ihmisläheistä ja kuulijansa tarpeita herättelemään pyrkivää vaikuttamista olen saanut aistia muun muassa keskustellessani ja tavatessani Etelä-Savon alueella vaikuttavia järjestö- ja yhdistystoimijoita.

On hyvä herätellä itseäänkin pohtimaan, millä täytämme tilaamme? Ja mitä silloin suljemme ulkopuolellemme? Mitä viestimme toiminnallamme? Voisiko pienen mittakavaan toiminta olla sittenkin joskus myös suurta? Eikö pienistä puroista synny iso joki? Viime aikaiset otsikot ovatkin osuvasti nostaneet pinnalle yhteiskunnallisesti arvokasta hyvinvointityötä (ks. esimerkiksi Kauppalehden uutinen 27.9.2016: ”Supercell-säätiö” tahtoo tehdä hyvää tehokkaammin).

Selkeästi on syntymässä jonkinlaista massaliikehdintää vaikuttamisen trendien suhteen. Tosin uskon kyllä senkin, ettei performatiivisuuden mantra ole vielä loppuun kulutettu sekään. Media ja performatiivisuus sekä lukuisat muut vaikuttamisen keinot onkin hyvä nähdä myös mahdollisuutena. On hyvä muistaa, mistä yhteiskunnallisen elämän muotoutumisessa olemme lähteneet liikenteeseen ja mihin siitä tulleet.

Feodaaliyhteiskunnissa valtaosa väestöstä oli tiukasti kiinni maataloustuotannossa, valtion siinä rinnalla pitäessä kansaa ruodussaan. Siitä hivuttauduttiin
renessanssiin sekä sen ajan murroksiin vallan ja vaikuttamisen kentällä. Tuli suurempi alkusysäys julkiselle ja laajalti levittyvälle vaikuttamiselle: syntyi kirjapainotaito. Sen ansiosta kirjat, lehdet ja pamfletit levisivät pitkin Eurooppaa ja puhuttelivat ihmisiä uudella tavalla. Siitä sitten läpi valistuksen ajan, teollisen yhteiskunnan, sotien ja kaupungistumisen on tultu tähän tietoyhteiskuntaan, twitter- ja some-kulttuurin luvattuun maahan.

Ympäröivä yhteiskunta, sen tarjoamat mahdollisuudet ja uhat, ovat muuttuneet monella tapaa. Kuitenkin kaiken sen keskellä monet vaikuttamisen muodot yhä kukoistavat ja ihminen toteuttaa perustavanlaatuista ”kutsumustaan”: tarvetta vaikuttaa jollakin tapaa itseen, muihin ja ympäröivään maailmaan. Ajat muuttuvat, paikat muuttuvat, tilat muuttuvat, mutta tämä tarve on ja pysyy.



Kirjoittaja on ensiaskeleitaan Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa ottava ilmiöiden ihmettelijä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointityö, vaikuttaminen

Vaikuttamisen aallokossa / osa 2

Torstai 20.10.2016 - Maiju Konttinen

Henkilön imagon ja julkisuuskuvan merkitys on poliitikoille tärkeämpää kuin ennen. Ilmiö alkoi voimistua Yhdysvalloissa 1960-luvulla Kennedyn ja Nixonin presidentinvaalikampanjoiden myötä. Onkin arvioitu, että Kennedy voitti vaalit televisioesiintymistensä ansiosta. Puhetaidon muuttumisen visuaalisempaan suuntaan katsotaan myös alkaneen tuolloin. Sanoman perillemenoon ei enää niinkään vaikuta se, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Valttia on eri tilojen ja aikatodellisuuksien samanaikainen hallinta, jossa media ja julkisuus näyttelevät suurta roolia. Tietokirjailija-kolumnisti Risto Uimonen on avannut mainiolla tavalla tätä kirjassaan ”Julkisuuspeli: imagonrakennus politiikassa” (1994). ”Otin sieltä parhaat palat”, sanoi entinen kansanedustaja Lasse Lehtinen Uimoselle Ahtisaareen tultua valituksi presidentiksi, muistelee Uimonen kirjassaan. Lehtinen viittasi lausahduksellaan juuri tähän politiikan julkisuuspelin ja imagonrakennuksen henkeen. Uutis- ja tapahtumavirrassa ohjailemattomilta ja luontevilta vaikuttavat tilanteet ja tapahtumat ovat nykyään suuniteltuja, käsikirjoitettuja, lavastettuja ja näyteltyjä. Yhdeksi esimerkiksi tällaisesta Uimonen nostaa vuoden 1994 presidentinvaaleissa nähdyn tilanteen, jossa Martti Ahtisaari halasi Elisabeth Rehniä.

Politiikan pääareena on julkisuus. Toimittajien voi sanoa kamppailevan imagonrakentajien ja poliitikkojen kanssa sen hallinnasta. Uimosen kirjasta (1994) nousee esiin ajatus, että Mauno Koivisto olisi ensimmäinen suomalaispoliitikko, joka ymmärsi median merkityksen. Tässä hän lienee oikeassa, sillä pitkän uransa ansiosta hän on aktiivisesti seurannut eri tiedotusvälineitä ja julkisuuden henkilöitä. Uimonen toteaakin kirjassaan, että suomalaisten vallanpitäjien toiminnassa on alkanut entistä selvemmin näkyä Yhdysvalloista alkanut sinä olet sanoma- periaate. Periaatteen mukaisesti haluttua sanomaa koetetaan nykyään myydä lähinnä henkilön eikä asiasisällön avulla. Näin siis jos henkilön julkisuuskuva on oikea, hän todennäköisesti saa sanomansa myytyä kohderyhmälleen.

Journalismin ja toimittajien merkitys sanoman läpimenossa on edelleenkin tärkeä, mutta lisääntynyt sosiaalisen median ja imagonrakentamisen ammattilaisten käyttö on väistämättä helpottanut poliitikkoja omien näkökohtiensa esilletuomisessa. Vallan vahtikoirina ja kolmantena valtiomahtina pidetyt journalistit eivät enää kykene pureutumaan asioihin samassa mittakaavassa kuin ennen. Kansalaisten kannalta tämän voisi ajatella olevan menetys mahdollisten epäkohtien ja vääryyksien esilletuomisen hankaloituessa. Eri vaikuttamisen tasojen lisääntyessä sekä vaikuttajan että vastaanottajan hallinan välineet ovat myös kaventuneet. Hallinnan ja hallitsemisen rajat tulevat vastaan niin ajallisesti, tilallisesti kuin paikallisestikin.

”Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.” sanoi entinen presidenttimme Mauno Koivisto aikanaan. Ja nyt jos koskaan, eletään skandaalien maailmassa. Onko se osoitus julkisen elämän rappeutumisesta ja trivialisoitumisesta? Kertovatko skandaalit median yhä vain lisääntyneestä valtaotteesta ja merkityksestä nyky-yhteiskunnassa sekä samalla politiikan ja puolueiden heikentyneestä arvostuksesta, kuten yhdysvaltalainen sosiologi Manuel Castello väittää asian olevan. (Hetken hallitsijat, 31) Seksiskandaalit, talousskandaalit ja valtaskandaalit. Kaikissa paljastuu vallan väärinkäytöksiä. Ei ole yhdentekevää, miten julkisuuden vaikuttajat toimivat, paitsi virka-ajallaan, myös vapaa-ajallaan. Tämä on yksi puoli modernia julkisuuttamme.

Kirjoittaja on ensiaskeleitaan Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa ottava ilmiöiden ihmettelijä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaikuttaminen, julkisuus

Vaikuttamisen aallokossa / osa 1

Keskiviikko 12.10.2016 - Maiju Konttinen

”Onpa hienoa, että kenenkään ei tarvitse odottaa hetkeäkään voidakseen alkaa tehdä maailmasta parempaa.” Anne Frank


Lainaus kiteyttää jotakin olennaista asioihin ja yhteiskuntaan vaikuttamisesta. Arjen valinnat, pienet teot, tietoisuus vaihtoehdoista. Jo pienin askelin, ja juurikin pienin elein, voi saada aikaan paljon hyvää tässä ja nyt. Vaikuttamisen tematiikka on kiehtonut minua pidemmän aikaa monella tapaa. Siihen olen saanut törmätä myös ottaessani ensiaskeleitani Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa. Kirjoitin taannoin blogitekstejä aiheesta myös aikaisemmassa työpaikassani, viestintä- ja kehittämisyksikkö InnoOmniassa. Nyt noin kaksi kuukautta kestäneessä Hyvinvointikumppanuus-hankeessa tämä aihe on noussut uudella tavalla ajankohtaiseksi. Erityisesti hankkeen keskeiset teemat, hyvinvoinnin ja aluekehityksen edistäminen sekä kumppanuus ja osallisuus, ovat osaltaan ruokkineet mietteitäni siitä, mitä vaikuttaminen oikeastaan onkaan. Onko se mahdollisimman suurta palstatilaa valtamediassa vai lähitason toimintaa omassa elinympäristössä? Vai molempia näitä sopivassa suhteessa?


Hankkeen käynnistyttyä on ollut ilo huomata se, kuinka Etelä-Savossa ja alueen hyvinvointijärjestöjen toiminnassa tuntuu pulpahtelevan esiin myötäsyntyistä tekemisen meininkiä, näköalaa ja arvostusta kaiken luonteiselle osaamiselle sekä sen edistämiselle. Rohkeaa uskallusta uuteen, ihmisiä tekijöinä, yhteistä jakamista sekä raja-aitoja poistavaa toimintaa jos mitä tämä yhteiskunnallinen aikamme kaivannee kipeästi. Tuo orastava vaikuttamisen tapa, joka tuntuu monilla kansalaistoiminnan ytimessä työskentelevillä pitkälti myös sisäsyntyistäkin olevan, soisi soluttautuvan laajemmankin yleisön paitsi tietoisuuteen, myös toimintaorientaatioksi. Millainen vaikuttaminen sitten on tehokasta ja asioita eteenpäin vievää?

Seuraavassa tulen tarkastelemaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa vaikuttamisen spektaakkelimaista ja performatiivista luonnetta, ennen kaikkea vaikuttamisen tilallisuuden, ajallisuuden sekä paikan käsitteiden kautta. Rajaan vaikuttamisen ja sen ilmentymien tarkastelun pitkälti yksilö- ja henkilötasolle, mitä kautta sitten peilaan vaikuttamista laajemmin myös ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Esille nostamani henkilöhahmot ovat suurelta osin politiikan eri alueilla toimivia vaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä. Haluaisin kuitenkin nostaa esiin myös sen seikan, että tänä päivänä yhteiskunnallisen toiminnan muodot ovat monipuoliset. Yksilöillä on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin monia muitakin väyliä pitkin, kuin politiikan toimintakentillä. Sen ovat viime aikaiset uutisotsikot niin hyvässä kuin pahassa osoittaneet todeksi.

Vaikuttaminen on aina viestintää. Sen tavoitteena on muuttaa viestin kohteena olevan henkilön tai ihmisryhmän käsityksiä jostakin asiasta tai ilmiöstä. Käsitysten muuttuminen voi johtaa viestijän tavoittelemiin muutoksiin. Nykyään vaikuttamisen yhä keskeisempi areena on sosiaalinen media. Verkkoviestintäympäristöissä kuka tahansa käyttäjä tai käyttäjäryhmä voi osallistua sisältöjen tuottamiseen. Vaikuttaminen ei tällöin ole sidottu aikaan, paikkaan tai tilaan. Viestintäkanavana sosiaalinen media tarjoaa äärimmäisen nopeatahtisen, jatkuvassa liikkeessä pysyttelevän ja ajantasaisen foorumin tavoittaa ihmisiä lukuisista eri paikoista ja tiloista kaikkialta maailmasta. Yksi klikkaus ja vaikuttamisen ketju on saanut taas yhden uuden alun.


Keskeisiä vaikutusvallan käyttäjiä ovat poliittiseen järjestelmään, mediaan ja lobbaajiin kuuluvat henkilöt. Politiikka on yhden tasoista julkista vaikuttamista, jossa vaikuttamisen luonne on mielenkiintoisella tavalla heilahdellut ja muuttunut ajan saatossa. Entisajan aatteiden palon on korvannut strategisesti suunniteltu viestintä: tarkkaan hiottujen poliittisten ideoiden ja ohjelmien markkinointi on vallannut alaa. Markkinointi, media ja julkisuus toimivat politiikan ”lisäkäsinä”. Samalla nämä tekijät ovat lisänneet politiikan arvaamattomuutta ja hallitsemattomuutta. Politiikan toimijoilta edellytetään vaikuttavuutensa takaamiseksi läsnäoloa lukuisissa eri todellisuuksissa samanaikaisesti.

Näiden eri todellisuuksien välillä sukkuloidessa ja niin reaali- kuin virtuaalimaailmassa vaikuttaessa, toimija ei kuitenkaan voi hallita kuin pientä murto-osaa vaikuttamisesta syntyvistä virtauksista. Poliitikot muistuttavatkin tänä päivänä usein enemmän julkkiksia kuin valtiomiehiä. Politiikan kentällä valttia on small talkin hallinta, sosiaaliset taidot ja verkostot sekä niissä aktiivisena vaikuttaminen. Oli ajankohta, paikka ja tilanne mikä tahansa, kyky nopeaan reagointiin on omanlaisensa bonustekijä vaikuttamisen markkinoilla. Kuten edellä on käynyt ilmi vaikuttaminen ei rajoitu enää tiettyyn rajattuun tilaan, aikaan tai paikkaan, vaan nopeat käänteet, jatkuva liike ja rajojen ylitys sekä eri tasoilla tapahtuva läsnäolo ovat tätä päivää.

Kirjoittaja on ensiaskeleitaan Hyvinvointikumppanuus Etelä-Savossa-hankkeessa ottava ilmiöiden ihmettelijä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaikuttaminen, viestintä